Jefton's Bob D on virtuaalihevonen - Jefton's Bob D is a sim game horse

"Come over here pony, I wanna climb up one time on you
Well, come over here pony, I wanna climb up one time on you
Well, you're so nasty and you're so bad
But I swear I love you, yes I do."

Kaikki kunnia Hra Dylanille ja hänen uudelle ponitammalleen "who knows how to fox-trot, lope and pace" ja jolla on pitkä, takkuinen musta tukka ja upeat pitkät sääret. Älä siis ota ensimmäistä lainausta tässä yhteydessä ihan vakavasti. Kertoo se kyllä vähän Bobistakin - siis tästä meidän poni-Bobistamme eikä niinkään armoitetusta Robert Zimmermanista, jonka mukaan tämä meidän pieni taiteilijasielumme on saanut nimensä.

Bob on sellainen oman tiensä kulkija, joka ei paljon muille kumartele. Se kunnioittaa ihmistä juuri sen verran ettei koskaan päälle tule, mutta muuten sillä ei kyllä ole ihan kaikki muumit laaksossa. Lähinnä poju on vaan huvittava, kun se monen monituisen kerran jälkeen viitsii aina uudestaan yrittää, josko tänään tehtäisiinkin vain hänen päänsä mukaan. Aina se joutuu kuitenkin huomaamaan, että aika turha on koettaa olla välittämättä kannusten, raipan ja kuolainten hirmuvallasta, kun ne siinä kyljissä, takamuksessa ja suussa kuitenkin koko ajan muistuttavat olemassaolostaan.

Nimenomaan selästä käsin Bob on joskus hieman ongelmallinen. Ainakin jokaista uutta ratsuttajaansa se ryhtyy testaamaan heti tämän kammettua satulaansa: se laistaa työnteosta minkä kerkeää, pysähtelee kesken ravausten ja kääntyilee omia aikojaan, jos ratsastaja ei ole selässä tarkkana.

Bob on myös mestari olemaan huomioimatta apuja. Minulla oli aikanaan Bobia peruskouluttaessani paljon ongelmia pojan kielen kanssa. Ilkiö kun heitti sitä jatkuvasti kuolaimen yli ja laisti näin varsinaisesta opettelusta. Fiksuna pojuna se oppi nopeasti huonoille tavoille eli pakenemaan ohjasotetta jo ennen kuin sitä oli olemassakaan. Pidin sitten Bobille viikon kestävän "kuinka kannan kuolainta oikeaoppisesti" -kurssin, jonka jälkeen poni jätti kuolainleikkinsä melkein kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Vaatii se silti edelleen pehmeän ohjastuntuman, sillä liika paine ja jatkuva pidätys ajaa sen vieläkin silloin tällöin kielen yliheittoon, minkä jälkeen ratsastajan kontrolli ratsastettavaansa on yhtä kuin olematon.

Bob on poniksi hirmu paksunahkainen. Se on inhottavan tahmea pohjeavuille, ja ääniapuja se ei meinaa ottaa kuuleviin korviinsakaan. Esteradalle sille on melkein pakko ottaa aina raippa mukaan, ja koulukisoihin kuulakannuksia tehokkaammat pelit. Vauhtia Bobista löytyy kyllä ilman hoputtimiakin, mutta ohjaus ei ilman lisäapuja aina ihan onnistu. Varsinkin pohkeenväistö uhkaa hiipua pelkäksi kylkimöyryksi, jos pelkällä pohkeella yrittää ponia pökkiä menemään.

Bob on vikkelä jaloistaan ja solakkana ponina myös ketterä, ja se onkin elementissään esteradalla, kun aikaa mitataan. Kaikessa vauhdin hurmassa hyppyjen viimeistelyt vain meinaavat jäädä huolehtimatta, kun Bob vaan viipottaisi radan läpi tuli hännän alla. Ratsastajalla onkin tärkeä tehtävä hillitä ponin menoa, ettei suoritus kävisi liian riskaabeliksi. Kisakaverina Bob on kuitenkin huippu, sillä se ei turhia stressaa ennen eikä jälkeen radan. Heppakaverit ympärillä toki saavat sen vankkumattoman mielenkiinnon osakseen, mutta itse kisasuorituksen ajan sen pään täyttää vain esteet, esteitä, este, este, esteet...

"Your loyalty is not for me / but to the stars above"

Maasta käsin Bob on aika riiviö käsitellä. Talutettaessa se tykkää tempoilla ylös, alas ja vasemmalle niin, että taluttajan käsi on hyvin nopeasti kaikesta nykimisestä ihan turta. Reipas komennus tehoaa Bobiin noin kaksi minuuttia, minkä jälkeen se jatkaa venkoiluaan. Tallissa Bobin käytös on parhaimmillaan, ja hoitamiset sujuvat ainakin tuttujen kamujen kesken ilman isoja ongelmia. Vähän äkkipikainen Bob liikkeissään on karsinassaankin ja saattaa hyppiä pystyyn, kuopsutella tai polkaista takasillaan tuosta vaan, huvin vuoksi.

Lainaukset Bob Dylanin kappaleista New Pony ja One More Cup of Coffee.

Sukuselvitys

Kilpailustartteja kalenterissa 21 + 3 - sijoituksia yhteensä 4 + 1

Jefton's Bob D ei ole vielä jalostuskäytössä.

02.07.2010 Valmennus

Bobin ratsukoulutus jatkuu. Kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkakin - huoh - niin hitaasti. Jälleen halusin ulkopuolisen valmentajan katsomaan Bobin ja minun työskentelyä, sillä joskus tuntuu, että keskenämme emme vain yksinkertaisesti meinaa päästä eteenpäin. Joskus treenimme ovat yhtä taistelua ilman minkäänlaista onnistumisen tunnetta, mikä on huono homma nuoren ratsunalun kanssa, joka kaipaa paljon kiitosta jokaisesta pienestäkin sivistyneestä askeleestaan eteenpäin. Olen ollut erittäin tyytyväinen Aidan valmentamiseen - hän on antanut minulle jo monia erittäin hyviä neuvoja Danin ja Elsan ratsastamiseen. Niinpä soitin jälleen Aidalle, joka pienestä palkkiosta suostui raahautumaan Nerianiin. Tässä hänen kommenttinsa valmennustuokiostamme:

"Tässä sinulla onkin poni, jonka kanssa saat varmasti tehdä paljon töitä! Olette kuitenkin hyvä pari, sillä uskallat komentaa ponia ja tunnet sen temput. Bob on kuitenkin poni, jota pitää ratsastaa koko ajan, joten sen sijaan, että ennakoisit Bobin temppuilua, keskity täysin ponin ratsastamiseen. Bob yritti kaarevilla urilla kovasti puskea ulospäin, vaikka selvästi painoit pohkeellasi kovasti vastaan. Koita liikutella pohjetta enemmän ja siirrä tarvittaessa raippa ulkokäteen. Bobilla on selvästi ongelmia keskittymisessä, joten pidä kouluharjoitukset lyhyinä ja palkitse aina hyvä suoritus."

06.06.2010 Estevalmennus Paraiso Showjumpersissa

Bobin ratsukoulutus on edennyt oikein hyvin sen jälkeen, kun pojan kielileikki saatiin kuriin. Olemme jo päässeet esteitä hyppelemään oikein urakalla viimeisen reilun kuukauden aikana, ja Bob on innostunut hypyistä oikein isosti. Tähän kesäkuun alkuun päätin, että olisi aika ulkopuolisen valmennuksen. On nimittäin erittäin tärkeää kuulla toisen hevosharrastajan kommentteja nuoren ratsun uran alkuvaiheissa, sillä oma silmä sokeutuu helposti oman ponin pienille virheille. Niinpä ilmoitin meidät Paraiso Showjumpersin estevalmennuksen poniryhmään. Valmennuksen piti Mikla, ja tässä on hänen kertomuksensa suorituksestamme:

"Alkutunnista Bob temppuili minkä jaksoi. Heti Heinin päästyä satulaan poni päätti olla liikkumatta ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Kun Heini komensi Bobin liikkeelle, se pysähteli ja kääntyili miten tykkäsi ja oli säikkyvinään erikoisesteitä. Ravissa Bob yritti edelleen pelleillä, mutta kun aloitettiin laukkatyöskentely, rupesi Bobkin hieman kunnioittamaan ratsastajaa. Se ei kuitenkaan oikein kuunnellut apuja ja vaikutti laiskalta ja oli tahmea. Kun sitten oli aika hypätä ympyrällä yksi kerrallaan ensin ristikkoa ja sitten pystyä, Bob villiintyi niin, että Heinillä oli vaikeuksia saada poni tolppien väliin. Muutamien kierroksien jälkeen Heini sai ponin kuriin ja he pystyivät keskittymään kunnolla esteisiin. Suunnan vaihduttua okseria hypätessä Bob näytti taitonsa ja hyppäsi oikein tyylikkäitä hyppyjä ja pysyi Heinillä hanskassa.

Kun sitten viimein alettiin hyppäämään rataa, paineli Bob ensimmäisen kerran niin kovaa kuin pääsi. Heinin oli aivan turha yrittää pidättää sitä, koska poni oli päättänyt mennä lujaa. Puomit kuitenkin pysyivät ylhäällä, vaikka vauhti oli päätä huimaava ja hypyt aika huolimattomia. Esteiden noustua 60-70-senttisiksi sai Heini Bobin kuriin jo ennen ensimmäistä estettä, ja he suoriutuivat radasta oikein mallikkaasti. Bob hyppäsi kiltisti kaikki erikoisesteet, eikä ongelmia tuottaneet hankalat, tiukat karteet tai pitkät suorat linjatkaan. Koska toinen rata meni niin hienosti, saivat Heini ja Bob luvan lopetella pikku hiljaa."

31.05.2010 Mätsäreissä Márciuksessa

Otimme Bobin kanssa osaa Virtuaalitalli Márciuksen järjestämään Match Show'hun. Mukaan Nerianista lähtivät myös tammat Omppu ja Henni, tyttövarsat Poppis ja Hippi sekä Bobille miehiseksi seuraksi myös Fox. Isolla porukalla siis näytökseen lähdimme, eikä sieltä ihan tyhjin käsin täytynyt sitten poiskaan tulla. Bob sai parikseen ratsuponiori Piranhas! Meowin, jonka Bob iloksemme tiukassa kaksinkamppailussa päihitti. Näin sai Bob hienon punaisen ruusukkeen palkinnoksi, mutta punaruusukkeisten Top 3:n joukkoon sen rahkeet eivät enää riittäneet (toisin kuin pikkuisen Poppis-vauvan, joka upeasti valittiin monen hienon täysikasvuisen yksilön joukosta mätsärin kolmanneksi parhaaksi).

30.04.2010 Bobin ensimmäiset näyttelyt

Ensimmäinen näyttelykokemus takana! Hikeä pukkaa ohimoistani vieläkin, vaikka palasimme kotiin jo pari tuntia sitten. Pieni kertaus päivän tapahtumista: Saavuin tallille aamukymmenen aikoihin ja olin saman tien pyörtyä järkytyksestä. Bob oli viety aamulla tarhaan, vaikka olin jättänyt aamutallin tekijälle muistilapun, että ori saa odottaa kiltisti aamupäivän sisällä, ettei se vain pääsisi likaamaan itseään (olin eilen puunannut sitä näyttelyitä varten ainakin toista tuntia). Kuinka ollakaan, viesti ei ollut sitten mennyt perille. Eilisen kevätsateen jäljiltä tarha upotti parhaimmissa kohdissa ainakin viisitoista senttiä, ja Bobin koivet olivatkin sen mukaiset. Mokomakin porsas oli kaiken kukkuraksi päättänyt sukeltaa pää edellä kuralammikkoon ja piehtaroida sielunsa kyllyydestä. No, ei muuta kuin ori salamana vesikarsinaan ja jynssäämään.

Kello tikitti jo puolta kahtatoista, kun Bob alkoi vihdoista viimein olla esittelykelpoinen. Pyyhkeellä kuivasimme sen turkkia minkä kerkesimme, juoksutimme ponit (Henni ja Moona olivat tulossa näyttelyihin myös, mutta tammat olivat säilyneet puhtaina hiekkatarhoissaan) traileriin ja lähdimme tuhatta ja sataa kohti Lauhavan talleja. Luojan lykky oli, että Bobia on varsasta asti totutettu kuljetuksiin eikä sillä tuntunut olevan mitään hermostumisen merkkejä kaikesta kiireestä huolimatta.

Saavuimme näyttelypaikalle juuri ajoissa. Hevostammat olivat juuri poistumassa kehästä, minkä jälkeen oli vuorossa tuomarin vaihto aitioon ja kymmenen minuutin mehutauko toimitsijoilla. Hevosenhoitajani Ninni pujotti Bobille näyttelysuitset päähän ja suoristeli vielä viimeisiä sojottavia jouhia sillä aikaa kun minä vaihdoin autossa päälleni edustavampia vermeitä kuraisten ja karvaisten tallivaatteiden tilalle. Aikaa ei ollut lämmitellä Bobia melkein lainkaan, mikä hermostutti minua suunnattomasti. Viimeaikaiset harjoittelumme olivat menneet kuitenkin koko ajan parempaan suuntaan, ja Bobikin oli alkanut pysyä ihan hyvin hanskassa. Nyt oli kuitenkin tositilanne kyseessä, eikä minulla ollut hajuakaan, miten nämä kaikki muut hevoset ja yleinen hälinä nuoreen oriin vaikuttaisivat. Nappasin liinan Ninniltä ja lähdin taluttamaan Bobia kohti kehää.

Bob oli kyllä hieman hermostunut, huomasin, kun se tempoi narun päässä ja otti sivuaskelia. Taputtelin sitä rauhoittavasti kaulalle ja juttelin koko ajan. Ori huomasi pian tammojen läsnäolon ja hirnahteli näille innoissaan ja alkoipa vähän vilautellakin... Minulla oli täysi työ pitää ponipoika kurissa, sillä se olisi vain halunnut mennä kavereita katsomaan ja uhittelemaan muille oreille. Toimitsija vilkaisi minua varoittavasti. Kovensin hieman otteitani, ja lopultakin Bob alkoi huomioida minut siinä narun päässä. Se päristeli edelleen täpinöissään, mutta lopetti tempomisen. Ja sitten tulikin jo vuoro esitellä käyntiämme, sitten raviamme, ja pian seisoimmekin kehän keskellä tuomarin arvioidessa Bobin rakennetta. Ihan ei Bob malttanut paikallaan seistä koko arvostelun aikaa, mutta piti poikaan olla tyytyväinen. Ainakin se oli ryhdikäs ja elinvoimainen. Tuomari antoi meille luvan siirtyä takaisin jonoon. Huokaisin helpotuksesta, sillä urakkamme oli käytännössä katsoen ohi. Enää vain vähän kävelyä ympäri kehää ja sitten tulokset.

Näyttelypäivän anti oli Bobin kohdalla varsin hyvä. Se sijoittui luokassaan viidenneksi (LKV5/12) ja palkittiin kunniamaininnalla ja jalostussuosittelulla. Edellemme menivät vain pari komeaa welshiä, shetlanninponi ja connemaraori, kaikki nämä rutkasti paljon kokeneempia kuin Bob. Veikkaanpa Bobille tämän päivän perusteella oikein hyvää jatkoa tulevissa näyttelyissä. Onhan se vielä kovin nuori, vastikaan 3 vuotta täyttänyt ori, ja kunhan kokemusta ja lihasmassaa vielä sille karttuu, niin olen varma, että meidät nähdään vielä jonakin päivänä ihan kärkikolmikossa asti.

15.04.2010

Bob on sopeutunut Nerianin päiväjärjestykseen oikein hyvin. Se saapui pari viikkoa sitten kasvattajaltaan Ipsun luota ja asteli talliin heti omistajan elkein. Jonkun vanhemman ponimme pitäisi kyllä hieman koulia tätä pikkupoikaa, jolla on kamalan iso ego vielä melkein varsaikäiseksi ponioriksi. En ole sentään uskaltanut Bobia kenenkään kaveriksi tarhaan heittää, vaan täytyy varmaankin suosiolla odotella kesää ja orilaitumia. Enpä huomannut Ipsultakaan tosiaan kysyä, onko Bob pari viimeistä kesäänsä saanut lainkaan orilaitumella viettää. Toivon tosiaan että olisi, sillä mikäs sen parempi kasvatuslaitos nuorelle villikko-oriille kuin toisten samanikäisten ja vähän vanhempien painiseura.

Bobilla onkin huomenna syntymäpäivä: se täyttää kolme vuotta siirtyen näin - ainakin nimellisesti - täysikasvuisten poniorien kastiin. Olen ilmoitellut Bobia muutamaan näyttelyyn, ja nyt sitten vain harjoitellaan ja toivotaan parasta, että poju tajuaa viimeistään näyttelytilanteessa, miten siellä kuuluu käyttäytyä. Nyt harjoittelumme ovat olleet lähinnä sitä, että minä pidän viimeisillä voimillani narun päästä kiinni, kun Bob mieluummin esittäisi hienoa laukkaansa kuin raviaan. Poju innostuu salamana tajutessaan että nyt saadaan mennä nopeampaa eikä sitten ymmärrä ajoissa lopettaa. Ratsun alkeiden opettelu jännittää minua jo nyt.

Ulkoasun on suunnitellut ja toteuttanut omaan käyttöönsä Heini H.
Kuvat © Highfox Stud
Tekstit on kirjoittanut hevosen omistaja, ellei toisin mainita. Valmennukset ovat valmentajien käsialaa.

© VIRTUAALITALLI NERIAN 2004-2010