NERIAN EEMIL
Perustiedot | Sukutaulu | Jälkeläiset | Kilpailut | Päiväkirja
16.02.2010 » Pitkästä aikaa laittelin Eemilin sivuja kuntoon. Vanha herra on kuitenkin ansainnut pienen päivityksen. Vuosia on jo hurahtanut edellisestä päiväkirjamerkinnästä, valitettavasti. Toivoisin löytäväni Eemilille oman hoitajan, joka jaksaisi kirjoitella ylös päivittäisiä hoitopuuhiaan Eemilin kanssa, mutta tämä lienee nykyaikana turha toivo. Eemil on jo 25-vuotias "charmantti" eläkeläinen, jonka kanssa jokainen päivä on - jos ei nyt aivan juhlaa, niin ainakin antoisaa aikaa. Toivon hartaasti että Eemilissä henki vielä pihisee monen monituista vuotta.

06.05.2006 » Tepsuttelin tallille ripeästi. Ilmassa kävi välillä pieni tuulen henkäys ja oli muutenkin viileämpi kuin päivällä. Kävelin tarhoille ja näin Eemilin. Ori hörähti ja ravaili portilla. Se tiesi, että pääse sisälle talliin. Taputin intoilevaa oria kaulalle, kun se polki jalkaansa osoitukseksi, että halusi sisälle. Riimu oli onneksi jätetty tarhan aidan tolppaan kiinni, niin minun ei tarvinnut juosta hakemaan sitä tallista. Laitoin riimun orille. Etsin repustani riimunnaru, mutta harmikseni huomasin, että se oli unohtunut. "Riimunnarusi on unohtunut kotiin, pitäisikö kipaista hakemassa tallista joku räjähtänyt?" kysyin orilta, joka vain tapitti minua näteillä silmillään. "Kaipa me pärjätään ilman naruakin, vai mitä?" sanoin taas Eemilille ja taputin sitä. Pitelin riimusta kiinni ja avasin portin. Talutin orin ulos tarhasta. Se käveli nätisti vierelläni talliin saakka. Tallissa se alkoi metelöidä. Se halusi kaikkien huomion. "Soo poika, soo. Ihan nätisti. Nyt mennään karsinaan eikä temppuilla yhtään", sanoin sille topakasti. Eemil nykäisi taas riimua, jolloin nykäisin sitä takaisin samalla mitalla. Herra ei näyttänyt kuitenkaan uskovan, vaan riuhtoi päätään ja hirnui muille hevosille. Se ei kuitenkaan saanut haluamaansa tervehdyksiä muilta hevosilta, vaan suurin osa luimisteli ja kääntyi poispäin. Kun Eemil oli hieman rauhoittunut, nappasin riimunnarun, joka lojui naulassa riimujen kanssa. Laitoin narun Eemilin riimuun kiinni ja talutin tyhjälle käytävälle. Sidoin sen tiukasti kiinni molemmilta puolilta, sillä löysin toisenkin riimunnarun. Hain harjat ja harjailin Eemiliä nopeasti. Ori näki kiireellisyyteni, ja osoitti taas mieltään viskomalla päätään ja polkemalla jalallaan.

"Eemil, nyt ei ole oikeasti aikaa pelleilyyn, en saa olla tallilla kuin pari tuntia, joten oleppa nyt kiltisti", sanoin sille samalla kun yritin harjata sen jalkaa. Nousin pian ylös ja silitin sen päätä. Sanoin sitten: "Olet oikeassa, ei mitään saa aikasiksi, jos pitää kiirettä". Harjasin lopun aikaa sitä rauhallisesti. Eemilistä tulikin oikein puhdas poika. Putsasin sen kaviot ja sen jälkeen vein harjat pois. Otin suitset ja satulan. Eemil innostui heti nähdessään, että pääsee jalkeille. Laitoin sille suitset ja sitten satulan. Ori ei pullistellut yhtään kun kiristin vyötä, ja oli muutenkin kiltsti. Talutin sen sitten pihalle. Heitin jalustimet alas ja hyppäsin selkään. Jalustimet oli hieman pitkät, joten lyhensin niitä muutamalla reijällä. Otin ohjat heti hyvin käsiini ja annoin pohjetta. Ohjasin sen taas tutulle hiekkatielle. "Tänään menemme vaan maastoon. Saat kävellä rauhassa. Minäkään en ole ehtinyt sinua täällä käydä moikkaamassa. Viimeksihän kävin täällä viikko sitten", sanoin sille ja taputin kaulalle. Kävelimme tietä pitkin, niin kuin aina. Annoin hieman pohjetta sille. Ori lähti heti reippaamin eteenpäin. Tie oli niin tasainen, että pystyisimme ravaamaan, joten annoin pohjetta. Kun Eemil ravasi, aloin keventämään. Annoin hieman ohjaa sille ja lisää pohjetta. Eemil suorastaan lensi ihanan tasaista raviaan. Ravasimme aika pitkän pätkän. Eemil ei tuntunut väsähtävän, vaan jatkoi kiltisti raviaan. Hiljentelin sen rauhallisesti käyntiin. Annoin sille pitkät ohjat ja taputin sen kaulaa, joka kiilteli pienistä auringon säteistä, jotka tunkeutuivat hapsottavan pilven lävitse. Eemil puhalsi pari kertaa rauhallisesti ja nosti päänsä ylös ja kiihdytti askeliaan. Keräsin ohjat kiiren vilkkaan ja pidätin sitä. Kun pääsimme pieneltä ja ahtaalta polulta pois takaisin hiekkatielle, annoin sille laukkapohkeet. En ollut varautunut siihen, että Eemil heittäisi pukit ja ryntäisi sitten laukkaan. Yritin istua syvällä satulassa, mutta Eemilin vauhti tuntui hyvin töyssyiseltä, eikä ihme: ori heitteli vähänväliä pukkejaan ja tie oli aika monttuinen, jonka takia se kompasteli ja loikki. Nojasin taaksepäin ja vedin ohjista, hellitin ja vedin ohjista... hetken päästä sain orin kuulolle ja hidastamaan vauhtiaan raviin.

Käyntiin sain sen vasta, kun olimme tallilla. Huohotin ja vedin henkeä. Eemil näytti aika tyytyväiseltä, että pääsi kotiin, vaikka yleensä se on toisin päin. Sehän rakastaa työntekoa. "Mikä sinun on?" kysyin liiankin vihaisella äänellä, joka oli erittäin väsynyt. Ori seisoi toimettomana paikallaan, jonka jälkeen alkoi kuopimaan. Silloin minulle riitti, ensiksi se riehuu tallissa, kun talutan käytävälle ja harjauksessa, sitten se kiidättää minua laukassa halki metsän ja kehtaakin sen jälkeen osoittaa mieltään. Otin ohjat tiukemmalle, sillä ne oli lennon aikana valuneet sormieni välistä. Nykäisin sitä ohjista ja annoin pohjetta. Ohjasin sen takaisin tielle. Kävelimme hetken aikaa, jonka jälkeen kokeilin ravia. Kaikki sujui hyvin. Otin sen takaisin käyntiin ja tarkastelin tietä. Se oli aika tasainen, joten annoin pehmeät laukkapohkeet. Eemil yritti taas riuhtoa päätään, mutta nykäisin sitä joka kerta ohjista, jolloin se lopetti viskomisen. Se jopa hidasti, kun halusin. Otin sen sitten raviin ja käyntiin. Taputin sitä ja annonin pitempää ohjaa. Kävelimme takaisin talliin. Tulin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Talutin herran talliin. Vein sen karsinaan ja otin kamat pois. Huuhtelin kuolaimet ja ristitin suitset, jonka jälkeen vein ne ja satulan paikoilleen. Suin Eemiliä vielä pölyharjalla. Ori tuli kiltisti luokseni ja hörähti, painoi sitten turpansi syliini. Silitin sitä hellästä päästä. "Ei se mitään, kaikilla on huonoja päiviä. Tulkitsen tuon anteeksipyynnöksi", sanoin sille ja annoin suukon. Hain sille sitten kaurat ja heitin heinää. Karsina olikin puhdas, joten lähdin kotiin. - Kiia S.

06.05.2006 » Tulin vielä illemmalla tallille, sillä päivällä en valitettavasti ehtinytkään. Olin vienyt orin aamupäivästä ulos tarhailemaan, joten kävin katsomassa, oliko se siellä vieläkin. Kun kävelin portin luo kuulin pehmeän hörähdyksen ja näin Eemilin ravaavan portille. Se oli innoissaan jälleen päästessään talliin. Taputin sitä ensiksi ja käännyin tallille päin hakemaan riimua. Ori hörähti ja katsoi minua sillä ilmeellä, kuin olisi sanonut ”nyt kyllä unohdit minut”. ”Tulen aivan kohta, haen vain riimun ja narun”, sanoin Eemilille, joka katsoi korvat hörössä. Juoksin talliin ja nappasin riimun orin karsinan kaltereista naruineen. Juoksin sitten tarhalle. Eemil odotti edelleen portilla. Laitoin sille nopeasti riimun päähän. Tajusin sitten, että olin unohtanut letit sen harjaan, siis sen verkon, jonka olin tehnyt sille aamulla, kun olimme lähteneet ratsastamaan. Eemil ei ollut onneksi hinkannut sitä. Talutin sen talliin ja sidoin käytävälle. Purin verkon nopeasti ja laitoin letityskumpparit takaisin pussiin, sillä niitä pystyi käyttämään uudestaan. Harjasin herran harjan suoraksi piikkisualla. Nyt Eemil ei kerta kaikkiaan jaksanut pysyä paikoillaan, joten minun oli pakko hakea toinen riimunnaru ja sitoa se tiukasti kiinni. Harjailin sitä nopeasti kumisualla ja sen jälkeen pölyharjalla. Putsasin kaviot ja taputin oria sitten. Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja sitten menin Eemilin luo. ”Mennäänkö vaikka maastoon kävelemään?” kysyin orilta. Se ei tietenkään osannut vastata, joten irrotin sen kaltereista ja talutin ulos tallista. Lähdimme kävelemään maastoon. Menimme taas siitä hiekkatietä pitkin ja käännyimme polulle. Ori sai nostella kunnolla jalkojaan, sillehän se oli helppoa, mutta minä olin kaatua, kun pomppasin yhden kannon yli. Eemil käveli kuitenkin kiltisti vierelläni, vaikka kompuroin. Taputtelin sitä välillä ja annoin pieniä porkkanan paloja, jota olin ottanut mukaan tallille. Teimme sellaisen lenkin, että palasimme takaisin tallille. Tallilla vein sen karsinaan ja otin riimun pois. Vein riimun satulahuoneeseen. Annoin orille iltaruoat ja taputtelin sitä. Lähdin sitten kotiin. - Kiia S.

05.05.2006 » Ennen tallille lähtöä pakkasin tavarani. Laitoin harjapakkiin kumisuan, piikkisuan, pölyharjan, pehmeän harjan, kovan harjan, pääharjan, harjakamman, kaviokoukun, letityskumppareita, pesusienen, riimunnarun ja vanhan pyyhkeen varmuuden vuoksi. Otin ratsastustavarani ja lähdin.

Kävelin tallille reippaasti. Minua jännitti hieman, minkä lainen Eemil oli, mutta olin kuullut, että ori olisi mukava ja reipas. Kun pääsin tallin pihaan, henkäisin ja kävelin sitten sisälle. Seurasi monia uteliaita katseita. Hevoset tuijottelivat minua uteliaina. Kävelin käytävää pitkin ja luin hevosten nimiä, kunnes näin tekstin "Nerian Eemil". Eemil kurkkasi uteliaasti karsinasta korvat hörössä. Se nuuski minua ja tökki hellästi turvallaan minua. Silitin sen päätä ja puhuin sille iloisesti. Ori höristeli korviaan ja selvästi kuunteli minua. Laskin harjapakin lattialle, jota olin koko ajan kantanut. Avasin karsinan oven ja otin kumisuan. Suljin karsinan oven varovasti ja aloin harjata sitä kaulalta. Aloin pyörittelemään sukaa sen karvalla vahvasti. Eemil kuitenkin päätti, ettei se halua seisoskella, vaan alkoi ensiksi heilumaan, jonka jälkeen se ei edes pysynyt paikoillaan. Se jopa kääntyi ympäri, jonka jälkeen menin ulos karsinasta ja heitin harjan koppaan. Löysin onneksi riimun Eemille. Otin riimunnarun omasta kopastani. Menin sitten orin luo ja laitoin riimun sille, jonka se otti aika hyvin. Talutin sen käytävälle, tietysti tarpeeksi kauas muista hevosista. Laitoin riimunnarun sille ja sidoin kiinni. Jatkoin kumisualla harjaamista. Eemil yritti kuitenkin pyöriä, jonka jälkeen kyllästyin totaallisesti ja hain toisen riimunnarun, jonka löysin hylättynä satulahuoneesta. Laitoin narut aika tiukalle, jotta se pysyisi nyt hieman enemmän aloillaan. Jatkoin päättäväisesti harjausta. Pyörittelin harjaa sen ihanan pehmeällä ja puhtaalla karvalla. Siirryin sitten sen selälle. Pyöritin kumisukaa vahvasti, josta ori taisi pitää. Se alkoi roikottamaan päätään, sen verran minkä riimunnarut antoivat periksi. Se ummisti silmiään. Jatkoin samalla tavalla harjausta, sillä Eemil piti siitä. Harjasin sen varovasti mahan alta, eikä Eemil edes liikahtanut vaan oli aivan kuin pienessä horroksessa. Harjasin sen jalat nopeasti, mutta tarkasti ja hyvin. Sen jälkeen harjasin sen kumisualla toiselta puolelta. Pyyhkäisin sen vielä pölyharjalla ripeästi. Sitten olikin pää. Otin pehmeän pääharjan ja harjasin sen pään nopeasti. Piikkisualla harjasin sen nätin harjan ja häntää auoin käsin. Ori oli harjauksen jälkeen hyvin rento, paljon rennompi kun silloin, kun aloitin harjaamisen. Putsasin vielä kaviot, jossa ei tullut onneksi ongelmia. ”No niin, haluatko mennä kävelemään? Mennään kuule vaan vähän jaloittelemaan”, sanoin Eemilille. Laitoin harjapakkini satulahuoneeseen ja irrotin toisen riimunnarun Eemililtä ja vein sen sinne, mistä otin. Oman riimunnaruni irroitin mihin olin sen sitonut ja talutin orin pitkällä narulla ulos, sillä se näytti kävelevän niin kiltimmin. Eemil oli riemuissaan, kun pääsi kävelemään hieman ulos, vaikka oli luutavasti halunnut hieman enemmän työtä. Talutin sen hiekkatielle ja keräsin riimunnarua enemmän kokoon. Ori käveli reippaasti vierelläni korvat koko ajan hörössä. Käännyimme pian pienelle polulle. Polun vieressä rehoitti jo hieman ruohoa ja pensaikotkin oli jo alkanut vihertää. Annoin pojulle pitempää narua ja päästin sen haukkaamaan evästä. Eemil söi nätisti ruohoa minkä kerkesi. Taputtelin samalla sitä kun se mussutti.

Hetken päästä käännyimme takaisin tallille päin. Ori hölkytteli kiltisti vierelläni. Oli aika lämmin, tai itse asiassa todella lämmin, joten otin takin pois ja sidoin sen lanteelleni. Olimme kohta taas tallilla. Sidoin sen käytävälle yhdellä narulla. Harjailin sitä vielä pölyharjalla. Ori pysyi aika nätisti nyt paikoillaan. Tarkistin vielä kaviot, ettei siellä ollut mitään kiviä tms. ”Olet ollut tänään niin kiltisti, että voisit saada jotain pientä herkkua”, sanoin orille jonka mielenkiinto heräsi entisestään. Pakkasin harjakopan ja kävin rehuvarastossa, jossa oli suuri porkkanasäkki täynnä pieniä porkkanoita. Otin yhden ja ajattelin, ettei se varmaan haittaa, jos annan herralle yhden. Menin takaisin orin luo ja annoin porkkanan sille. Taputtelin sitä. Sitten talutin sen tarhaan. Otin siltä riimun pois ja päästin sen menemään tyhjään tarhaan. Siellä se otti pienen spurtin ja heitti pari iloista hypähdystä. Katselin sen riehumista hetkisen ja lähdin talliin. Jätin riimun satulahuoneeseen, jonne olin vienyt harjapakkinikin. Laitoin riimun harjapakin päälle naruineen. Hain sitten talikon ja kottikärryt. Siivosin Eemilin karsinan ja laitoin uutta purua. Heitin sille vähän heinää ja annoin ilta ruoat sen kippoon. Putsasin juoma-automaatin ja vein sen jälkeen talikon ja kottikärryt takaisin paikoilleen. Aikani kuluksi vielä lakaisin lattioita. Kipaisin hakemassa riimun ja menin tarhalle. Eemil ravasi heti portille ja katsoi minua uteliaana. Taputin sitä ja laitoin riimun. Talutin sen talliin. Kun sain sen vietyä karsinaan ja otettua riimun pois, se alkoi syödä ahneesti ruokaansa. Ajattelin, että voin jättää harjapakin satulahuoneeseen, ettei minun tarvitse raahata sitä aina tallille. Vilkaisin vielä Eemiliin. Se söi heiniään, sillä oli ehtinyt jo syödä kauransa. Lähdin kotiin iloisin mielin. - Kiia S.

27.02.2005 » Aamupäivän aikoihin saavuin kotitallille Eemiliä katsomaan. Olin toki käynyt pikaisesti jo aamusellakin, ruokkimassa Eemilin ja Eskon ja heittämässä kaksikon sitten tarhaan. Yhdentoista maissa astuin sisään talliin kävellen suoraan rehuvarastoon. Otin sieltä mukaani yhden heinäpaalin ja ämpärin, johon olin aikaisemmin laittanut melassia turpoamaan, ja kantolastia raahaten lähdin kohti Eemilin ja Eskon tarhoja. Huomatessaan minun saapuvan, Eemil hirnahti iloisesti (johtuiko sitten minusta vai kantamistani syömisistä, en tiedä), viskaisi päätään ja ravasi portille. Eskoa en nähnyt missään, mutta pian sekin kurkisti katoksestaan pihalle. Taisi olla ollut kauneusunillaan, sen verran ärtyneen oloinen se oli, kun olin sitä häirinnyt. Eemil katseli tarkkaavaisena aidan yli kun viimein tulin kohdalle. Laskin heinäpaalin maahan ja otin siitä kolmisen siivua, jotka sitten heitin Eemilille tarhaan. Innokkaana orii hyökkäsi heti heinäkasan kimppuun rouskuttamaan. Avasin portin, ja kippasin ämpäristä melassit heinien päälle. Eskon aitaukseen heitin myös sopivan kokoisen heinäkasan, jolloin pikkupukki oikeastaan vasta heräsikin, käyden kiireenvilkkaa ruokansa kimppuun. Hymyillen katselin hetken tuota hauskaa parivaljakkoa, kunnes tulin vilkaisseeksi kelloa: se näytti jo paljon. Otin ämpärin ja paalinarut mukaani ja kävelin ripeästi talliin. Vein narut roskakoriin ja pesin ämpärin. Sitten hain tallin etupihalta kottikärryt ja työnsin ne Eemilin karsinan ovelle. Käytävältä otin talikon ja kävin hommiin. Putsasin oriin karsinaa vartin verran, kunnes olin suurimmat lannat saanut siivottua. Alusia oli vielä sen verran, etten uusia lähtenyt hakemaan. Seuraavaksi siivosin Eskon sopen. Se kävikin äkkiä, sillä mitäpä sellainen pieni vuohi karsinaansa sottaisikaan. Kävin kippaamassa kottikärryjen sisällöt lantalaan ja tulin takaisin talliin. Otin luudan telineestä ja lakaisin käytävän puhtaaksi. Kelloa katsoessani totesin, että aikaa olisi vielä. Niinpä menin satulahuoneeseen ja aloin putsaamaan varusteita. Kaikkia en jaksanut, mutta Eemilin kilpavarusteet kuitenkin. Huomenna sillä (ja minulla) olisi edessä jälleen yhdet koulukilpailut, Talli Lolitassa. Ratsastaisimme luokat Vaativa B ja Vaativa A, kaiken olisi siis hyvä olla kunnossa ja varusteiden kiiltäviä. Kun olin koulusatulan ja oriin kankisuitset saanut tiptop-kuntoon, vilkaisin sen muita kilpailuvarusteita. Pintelit ja satulahuopa olivat onneksi puhtaita, kuin uusia. Pakkasin tavaroita kasaan, jotta ne olisivat aamulla helposti otettavissa. Nyt alkoi kello kyllä jo olla sen verran, että kiirehän minulle oli tulla, sovittuun tapaamiseen. Sammutin tallista valot ja suljin ovet perässäni kun menin ulos. Vilkaisin vielä tarhoille, ja koska kaikki näytti olevan täysin kunnossa, hyppäsin pyörän selkään ja reippaasti polkien lähdin kotia kohti. - Heini H.

29.01.2005 » Saavuttuani tallille kello löi puoli neljää, Eemil ja Esko oleskelivat tarhoissaan rauhassa. Menin sisälle talliin, rehuvarastoon, hakemaan elukoiden päiväruuat. Annostelin Eemilille ämpäriin kaurat ja prixit ja otin yhden heinäpaalin mukaani lähtiessäni takaisin ulos. Raahasin kantamuksiani kohti tarhoja, hauskan parivaljakon, hevosen ja vuohen odotellessa jo malttamattomana. Eemil hörähti, taisi nälkä jo painaa. Pakkaslumi narskui jalkojeni alla ja hyinen tuuli tuiversi. Eemilin portin luona otin heinäpaalista pari siivua ja heitin ne aidan yli. Samoiten tein Eskollekin. Sitten änkesin itseni aidan välistä Eemilin tarhaan (en jaksanut porttia avata) ja kaadoin rehut heinäkasan päälle oriin suorastaan hyökätessä syömään niitä. Otin ämpärin mukaani ja vein sen takaisin rehuvarastoon. Ginny olikin jo putsannut karsinat joten minulla ei oikein muuta hommaa tallissa enää ollutkaan. Harjailin hetken käytävää kunnes tuli aika lähteä kotiin. - Heini H.

29.01.2005 » Ihanaa vapaapäivä :) Pääsin tallille heti aamusta tekemään aamutallin. Pakkasta oli edelleen kiitettävästi. Olin kinunnut taas kyydin tallille. Pihalla hyppäsin autosta ja menin talliin. Lämmin henkäys tuli kasvoilleni kun avasin oven ja ihana tallin tuoksu tulvi nenääni. Olin tänään todella hyvällä tuulella heti aamusta, vaikka viikonloppuna heräsinkin jo aikaisin :D Eemil hörähti karsinassaan ja Esko tunki päänsä näkyviin kolosta. Tervehdin kumpaakin ja kävin hakemassa niille aamupöperöt ja ruokin ne. Hyvällä ruokahalulla ne alkvoivatkin syömään. Kävin hakemassa muutaman heinäpaalin valmiiksi seuraavia ruokintakertoja varten ja annostelin ne valmiiksi. Päätin mennä keräämään Eemilin tarhasta pahnat pois, jotta se olisi puhdas kun poju sinne menisi.

Nappasin talikon kainaloon ja lähdin työntelemään kottikärryjä tarhaan. Kasat lähti helposti irti, vaikka niitä vähän piti lumen alta kaivaa. Kun suurimmat ja mäkyvimmät olin saannut kyytiin, niin kävin kippaamassa pahnat lantalaan ja menin talliin. Eemil ja Esko olivatkin jo syönneet. Kävin hakemassa Eemilin riimun ja menin sen karsinaan. Eemil katsoi minua ja ihmetteli varmaankin mitä minä täällä heti aamusta tein :) Rapsuttelin hetken aikaa poikaa, mutta sitten Eemil alkoi liikuskella levottomana ja se halusi jo ulos selvästi. Niimpä laitoin sille riimun päähän ja avasin karsinan oven. Eemil käveli vierelläni ulos. Tarhaan päästyään se heitti muutamat onnen pukit ja ravaili tarhaa ympäriinsä ja alkoi sitten tonkimaan lumen alta jotakin. Suljin portin hyvin ja menin hakemaan vielä Eskon ulos. Palasin talliin ja otin taas kottikärryt ja talikon ja painelin Eemilin karsinaan. Laitoin radion päälle ja pistin talikon laulamaan. Homma sujui kuin tanssi ja pahnat ja likaiset purut olivat hetkessä kyydissä. Menin putsaamaan vielä Eskonkin karsinan ja kävin tyhjentämässä kärrit. Hain karsinoihin puruja ja levitin kasaa vähän harjalla. Putsasin myös ruokakipot ja pyyhkäisi Eemilin suolakiven puhtaaksi puruista. Harjasin vielä tallikäytävän ja keräsin roskat ja vein ne pois. Kun hommat oli hoidettu päätin mennä hakemaan Eemilille mettästä oksan karahkan tarhaan, jotta sillä olisi jotain puuhailtavaa siellä :) Nappasin varastosta pienen käsisahan ja painelin läheiseen mettään. Etsin sopivaa pientä puuta jonka sitten kaadoin ja nappasin mukaan. Lumihangessa sen raahaaminen oli aika tyläistä, mutta sain kuin sainkin sen Eemilin tarhaan asti. Eemil meni heti katsomaan sitä ja alkoi tökkimään sitä turvallaan :D Katsoin hetken sen puuhaa ja lähdin sitten kotia päin. - Ginny

28.01.2005 » Olin pukeutunut todella lämpöisesti, jottei vain palelisi, sillä pakkasta oli todellakin ihan kiitettävästi :D Isosiskoni oli tarjoutunut heittämään minut tallille koulun jälkeen ja perillä olin siinä vähän vaille kolme iltapäivällä. Hipsuttelin talliin ja "ötökät" olivatkin näköjään ulkona tarhassa. Nappasin Eemilin riimun ja painelin tarhalle. Eemil näytti pitävän kirpeästä pakkas ilmasta. Sen parta oli huurteessa ja hiljainen lumisade oli kasannut sen selkään pienen kerroksen lunta. Menin portille ja kutsuin Eemiliä. Eemil katsoi ensin vähän aikaa, mutta valahti sitten portille ja tutki taskujani. "En minä mitään namuja sinulle tuonnut" sanoin ja sujautin riimun orin päähän. Avasin portin ja lähdin taluttamaan Eemiliä talliin. Laitoin sen vähäksi aikaa karsinaan ja otin äkkiä hihallani lumet sen selästä ettei ne ehdi sulamaan. Irroitin riimun ja menin hakemaan myös Eskon vähäksi aikaa sisälle pois pakkasesta :) Esko tulikin kiltisti sisälle javein sen omaan koppiinsa.

Heini olikin aamulla jo karsinat putsannut, joten pääsin livistämään niiden putsaamisesta. Eemil olikin tässä välissä piahtaroinut karsinassaan ja näytti olevan aika puruinen. Nappasin herran ja laitoin käytävälle kiinni. Käänsin radion hiljaiselle päälle ja otin harjakopasta pari harjaa ja aloin harjaamaan Eemiliä. Tänään näytti olevan kiukku päivä :) Eemil alkoi heti polkemaan jalkaansa, tai sitten se halusi päästä jo vain vähän liikkumaan lenkille. "Juu, kohta pääset. Tänään on ohjelmassa juoksutusta" sanoin Eemille ja harjasin sitä pitkillä voimakkailla vedoilla. Harjasin Eemili hyvin, mutta ripakkaasti. Selvitin myös harjan ja hännän ja lopuksi putsasin kaviot. Hoitamisen aika puhelin Eemilille kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunhan löpisin jotta se tottuisi ääneeni :) Kun herra oli valmis, niin pistin sen valmiiksi juoksutusta varten. Otin vielä omat hanskat ja juoksutuspiiskan ja lähdimme kentälle. Kenttä olikin aurattu näköjään tänään ja siinä oli vain pieni kerros uutta lunta. Eemil oli jo sen näköinen että "jipii, kohta pääsee juoksemaan". Ohjasin Eemilin ympyrälle ja se menikin nopeasti ympyrälle ja lähti reippaassa käynnissä eteenpäin. Kerin juoksutusliinan sopivan mittaiseksi ja pidin piiskaa selkäni takana. Annoin Eemilin kävellä muutaman kierroksen käyntiä ja pysäytin sen ja vaihdoin suuntaa. Eemilistä näki että juoksutus oli sille tuttua puuhaa. Vähän ajan päästä päästä annoin komennon raviin. Eemil heilutteli päätänsä vauhdikkaasti, mutta pysyi kuin pysyikin ravissa, vaikka se kiihdyttikin minkä kerkisi, Rauhoitin vähän sen menoa ja se ravasi jo vähän rauhallisemmin, vaikka ilmeestä näki että sitä olisi tehnyt mieli jo laukata sydämen kyllyydestä :) Lopulta päästin sen piinasta ja annoin komennon laukkaan. Eemil päästi kerran onnen pukin ja lähti laukkaamaan häntä suorassa niin kovaa kun ympyrällä nyt pystyi laukkaamaan. Jouduin pitämään liinasta kovemmin kiinni, mutta Eemil ei vedättänyt sivulle kuitenkaan yhtään. Kun vauhti vähän tasaantui hiljensin sen raviin ja vähän ajan päästä käyntiin. Annoin Eemilin kävellä vähän aikaa. Huomasin kentän laidalla pari puomi ja raahasin ne ympyrälle. Ohjasin Eemilin uudelleen ympyrälle. Eemil katseli puomeja sen näköisenä "että hei, tästähän tulee kivaa". Muutaman käynti kierroksen jälkeen nostin ravin taas. Eemil ravasi nyt jo selvästi rauhallisemmin ja se keskittyi puuhaan paremmin. Puomin kohdalla se ravasi puomit hyvin. Vähän ajan päästä annoin taas laukka komennon ja poju lähti taas innoissaan laukkaamaan, mutta jätti riemupukin väliin, eikä enää kaahannut yhtä kovaa kun äsken. Puomin kohdalla se teki jumalattoman loikan, kuin se olisi ollut isompikin este :) Hiljensin vähän vauhtia ja Eemilkin vilkaisi puomia ja laukkasi sen yli normaalisti. Annoin sen laukata vielä vähän aikaa ja hiljensin raviin. Ravia se sai hölköttää vielä vähän aikaa, kunnes lopulta sitten käyntiin. Eemil meni vielä pari käynti kierrosta ja sitten pysäytin sen. Kehuin sitä ja menin Eemil luokse ja taputin sitä. Päätin mennä taluttamaan sitä vähän matkaa vielä. Lähdimme vähän matkaa tallille tulevaa tietä, sillä eihän siinä paljon autoja kulkenut. Taluttelin Eemiliä käynnissä viitisen toista minuuttia ja vein sen talliin.

Tallissa Eemil hörähti Eskolle jonka pää tupsahti koppinsa oven raosta esiin. Eemilin piti välttämättä päästä Eskon kohdalla tervehtimään kaveriaan :) Hassua, miten hevonen ja kilipukki voi olla noin kiintyneitä toisiinsa :D Talutin Eemilin lopulta karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Kiikutin varusteet satulahuoneeseen ja toin Eemilille taas loimet. Loimitin sen ja kävin hakemassa sankoon lämmintä vettä ja tarjosin sen sille. Kello oli vähän vaille neljä, joten olisi ruokien aika. Päätin että Eemil saisi huilia karsinassa ja syödä ruuat sisällä. Menin hakemaan heinäpaalista heiniä. Pöllyttelin heinät Eemilille kasaan, niin että suurimmat pölyt niistä lähti pois, vaikka heinät olivatkin hyvän näköisiä. Kävin hakemassa myös muut pöpröt poitsulle. Ruokin myös Eskon tietenkin :) Kun ötököillä oli hyvä olla painelin satulahuoneeseen. Otin suitset ja pesin kuolaimet ja kuivasin ne. Pakkasin suitset. Muut varusteet laitoin paikalleen. Päätin että voisin putsata Eemilin satulan sillä aikaa kun ne söisivät. Otin satulan pukille ja raahasin penkin viereen. Otin satulasaippuan ja valjasrasvan ja aloin puuhaan. Satula ei kovinkaan likainen ollut. Aika kului nopeasti. Rasvasin sen vielä lopuksi, ja varovaisesti tietenkin takapuolen kohdan ettei sitten lennetä satulasta kaaressa ala ;) Pistin satulan takaisin telineeseen ja purkit paikalleen. Kaadoin veden pois ja menin katsomaan ötököitä. Eemil söi viimeisiä heinänkorsia ja Esko olikin jo valmis. Harjasin siinä sitten vähän aikaa Eskoa ja kiikutin sen jo takaisin tarhaan. Kun Eemilkin oli syönyt niin vein sen myös tarhaan. "Heini tulee varmaankin parin tunnin päästä tekemään iltatallin" sanoin niille ja katsoin vähän aikaa niiden touhailuja tarhoissaan. Sitten soitin kyydin ja lähdin kotia päin. - Ginny

28.01.2005 » Saavuin tallille seitsemän aikaan tänään, tekemään aamutallin. Heitin Eemilille ja Eskolle niiden aamupöperöt, ja samalla kun ne söivät, hain heinäladosta muutaman uuden paalin heinää seuraavia ruokintakertoja varten. Elukat näyttivät olevan jo valmiita, joten vein ne ulos jaloittelemaan, kumpikin näytti olevan kovinkin innoissaan kirpeässä talviaamun pakkasessa. :) Minulla oli kiire, joten en kauaa ehtinyt tallilla viettää kun piti jo lähteä kotiinpäin. - Heini H.

27.01.2005 » Lunta tuprutti tasaiseen tahtiin taivaalta ja potkuttelin taas vanhalla kelkallani katsomaan Eemiliä. Kello läheni jo kahta ja lopultakin pääsin perille. Lunta oli tullut lisää taas aivan mahdottomasti. Jätin kelkan hankeen, nappasin reppuni sen penkiltä ja menin etsimään Heiniä. Heini olikin tarhalla keräämässä pahnoja tarhasta kottikärryihin, Eemil katsellen vieressä. Avasin portin ja menin auttamaan Heiniä.

Eemil tuli uteliaana katsomaan minua ja rapsutin sitä vähän aikaa ja aloin työntelemään kärryjä ja Heini heitti talikolla pahnoja kyytiin. ”Kenttää ei ole vielä aurattu, joten pääsette Eemilin kanssa pohraamaan kunnolla lumihankeen”, Heini sanoi ja heitti viimeisen lapiollisen kyytiin. Kävin tyhjentämässä kärryt ja menimme talliin. Heini olikin jo siivonnut karsinat. Kävimme hakemassa satulahuoneesta Eemilin riimun ja Heini otti Eskon riimun, sillä hän harjaisi vähän sitä.

Tarhalla Eemil olikin jo portilla vastassa. Avasin portin ja pujahdin sisään. Eemil katsoi tuloani ja huomasi riimun ja lähti ravaamaan toiselle puolelle tarhaa. Jäin portille odottamaan ja kutsuin sitä ja pikku hiljaa Eemil sitten valuikin portille. Taputin sitä kaulalle ja sujautin riimun päähän. Heini ja Esko olivatkin jo menneet talliin, joten kiiruhdimme perässä.

Laitoin Eemilin kiinni ketjuihin käytävälle ja menin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Raahasin harjakopan, suitset, satulan ja suojat. Etsin kopasta kumisuan ja kovan harjan, annoin Eemili ensin nuuhkaista niitä ja aloitin harjauksen. Pyörittelin kumisualla suurimmat roskat irti ja irtokarvojakin lähti jo mukavasti :) Sitten harjasin vielä kovalla harjalla ja pehmeällä harjalla koko hevosen läpi. Eemil kutisi mahan alta ja polki vähän jalkaansa, mutta harjasin sen nopeasti niin siitäkin selvittiin. Harjan ja hännän selvitin myös tietenkin hyvin. Kavioita putsaessa Eemil nosti jalat hyvin ja jaksoi itsekin pidellä niitä vähän ilmassa. Pistin harjat sivuun ja otin satulan. Asetin satulan paikoilleen ja liu’utin sen vielä oikeaan kohtaan. Laskin satulavyön alas ja kiinnitin sen aluksi vähän löyhemmälle. Eemil vilkaisi minua ilkikurisella ilmeellä mutta ei se mitään tehnyt :) Laitoin suojat jalkoihin ja sitten otin suitset vielä. Avasin riimun ja laitoin sen pojan kaulalle. Lämmitin kuolaimia hetken kädessä ja sujautin suitset Eemilin päähän. Kiinnitin remmit sopivan tiukalle. Irroitin riimun ketjuista ja otin sen pois kaulalta ja laitoin sivummalle. Heini oli näköjään jo vienyt Eskon ulos. Otin kypäräni ja ratsastushankani ja talutin Eemili ulos. Heini tulikin jo ovella vastaan. ”Te olettekin jo valmiita” Heini sanoi ja piti Eemiliä sen aikaa että laitoin kypäräni päähän ja hanskat käteen. Talutin sen kentän laidalle ja Heini meni vähän sivummalle. ”Lämmittele sen kanssa ensin hyvin ja voit sitten kokeilla vähän mitä se osaa ja kuinka pystyt sen kanssa toimimaan” Heini sanoi. Vastasin myönteisesti.

Laskin jalustimet alas ja säädin ne sopiviksi. Otin ohjista kiinni ja nousin selkään, mikä kävi yllättävän helposti. Kiristin satulavyötä muutamalla reiällä ja otin ohjat hyvin käsiin ja annoin Eemilille pohkeita. Eemil lähti pohraamaan lumihankeen. Erotin kentän rajat kuitenkin hyvin, vaikka siinä ei aitoja ollutkaan. Ensimmäinen kierros meni vähän hitaasti sillä Eemil joutui todellakin tekemään vähän töitä etenemisen suhteen. Kun polku alkoi olemaan parempi niin vauhtikin tiivistyi. Vaihdoin suuntaa muutaman kerran käynnissä koko rata leikkaan avulla ja kymmenisen minuutin päästä nostin pitkällä suoralla ravin. Eemil heilautti muutaman kerran päätänsä ja lähti reippaaseen ja yllättävän mukavan tuntuiseen raviin :) Kevensin helpottaakseni Eemilin työtä ja ravasimme muutaman kierroksen. Eemil alkoi selävti liikkumaan jo sulavammin ja ravasin muutaman voltin vielä ja palasin uralle. Annoin laukka-avut ja Eemil nosti laukan, mutta meinasi lähteä vähän liikaakin irroittelemaan.

Rauhoitin sitä hieman ja koitin tehdä selväski että se olen minä kuka määrää mitä tehdään. Eemil hiljensi vauhtia ja sain koottu sitä paremmin. Laukkasimme uralla ja teimme kumpaakin päätyn ison pääty-ympyrän. Hiljensin raviin ja kokeilin harjoitusravia. Ravasin ison voltin ja menin siinä molemmilla puoliskoilla pohkeenväsitöä, mikä Eemilille olikin helppo nakki. Palasin taas uralle ja nostin laukan ja kokeilin vähän temmon vaihtoa ja laukan vaihtoja. Eemil ymmärsi kaiken kuin kone ja minähän olin selässä kuin hunajapurkki :) Hiljensin raviin ja menin kentän keskeltä kiemurauria ravissa. Kun aikaa oli saatu kulumaan 50 minuuttia aloin pikku hiljaa hiljentämään käyntiin. Eemil oli varmasti jo hiessä sillä se jouti kaikenlisäksi pohraamaan lumessa. Käynnissä annoin Eemilille pitkät ohjat ja kävelimme niin kauan kunnes sen hengitys taas oli tasainen. Pysäytin Eemilin ja silitin sitä vähän kaulalle. Laskeuduin satulasta, nostin jalustimet ja löysäsin vähän satulavyötä. Heini tuli siihen ja talutimme Eemilin talliin. ”Sehän meni ihan hyvin” Heini sanoi. Otin tietenkin kehut vastaan iloisena :) Talutin pojan karsinaan ja aloin purkaamaan siltä varusteita pois. Heini kipaisi hakemassa Eemilille loimet ja toi sangossa vähä lämmintä vettä. Laitoin varusteet sivuun ja loimitin Eemilin ja Heini antoi veden sille. Kävin viemässä varusteet pois. Pesin kuolaimet hyvin ja kuivasin ne. Satulahuovän käänsin satulan yli kuivamaan ja laitoin satulan telineeseen.

Katsahdin kelloa ja se oli vähän yli neljä. Kävimme viemässä vielä Eemilin tarhaan ja annoimme sille ja Eskolle heiniä. Kun hommat olivat valmiit niin lähdimme kumpikin kotia päin.

26.01.2005 » Ensimmäinen hoitokerta Eemilin kanssa jännitti masussa jo kovasti :D Suunnistin potkukelkkani kanssa lumisella tieällä kohti "Mummon mökkiä" missä Eemil asusti. Vihdoin näin metsän keskellä jotakin rakennusta jaa suunatsin sinne. Totesin paikan oikeaksi, pökkäsin kelkan hankeen ja astelin sisälle talliin. Kasvoilleni tuli lämmin tallinhenkäys avatessani ovea. Kuulin hiljaista radion ääntä ja hevosen tasaista hörähdystä peremmältä. Karsinasta tuikahti joku esiin tervehtien minua. Se oli Heini, omistaja :D Tervehdin häntä. Menimme yhdessä katsomaan Eemiliä. "Voi kuinka komea se on", sanoin heti ensimmäisenä silmtä kiiluen ja suu ammolla :0 Eemil katseli harjansa alta ihanilla silmillään minua ja Heiniä. Ojensin Eemilille käteni ja annoin sen rauhassa tutustua minuun. "Menen hakemaan sille aamu pöperöt, tutustus sinä sillä ajalla Eemilin kanssa", Heini sanoi ja katsoi rehuvarastoon. Eemil haisteli kättäni ja todettuaan minut turavlliseksi se astui vähän lähemmäs. Yletyin silittämään sitä kaulasta. Menin vähän lähemmäs ja rapsutin sitä kunnolla ja sanon että alan hoitamaan sinua. Eemil tyytyi rapsutuksiin ja saamaansa huomioon. Heini tulikin jo pöperöiden kanssa. Tulin ulos karsinasta ja Heini antoi ruuat. "Nyt esittelen sinulle paikkoja", Heini sanoi ja sulki Eemilin karsinan.

Kävelimme pienemmän karsinan luokse, jossa näin liikettä ja sieltä kuului tasaista rouskutusta. "Täällä asuu Esko, Eemili talli kaveri" Heini sanoi ja avasi oven jotta näin sisälle. "Ompa mukavan näköinen kili" sanoin Heinille. "Esko on kiltti, joten sitä ei tarvitse pelätä. Jos viitsit niin sen voi viedä myös aina ulos Eemilin seuraksi ja jos olet paikalla ruoka-aikoihin niin senkin voi ruokkia", Heini sanoi ja sulki oven. "Juu eiköhän se siinä samalla mene" vastasin ja takoimme kierrosta. Satulahuone oli pieni, mutta kaikki tavarat näyttivät mahtuvan sinne hyvin. Sitten kävimme ulkona ja Heini näytti vielä tarhan ja kentän. Kun kierros oli valmis Heini kertoi vielä hoito-ohjeita ja muuta tarpeellista. Sovimme myös että lähden 31.1.05 KK Alpha:n estekisoihin auttamaan kisoihin :) Kun asiat oli sovittu palasimme talliin. Minulla alkaisi koulu tänään vasta kymmeneltä joten ehtisin vähän harjailemaan Eemiliä. Kun Eemil oli saannut syötyä niin hain sen harjakopan ja riimun satulahuonneesta. Heini meni hoitamaan Eskoa ja hääräämään muuta. Menin Eemilin karsinaan ja "avasin" riimun. Eemil laski päänsä nätisti ja sain riimun ujutettua hyvin sen päähän. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja otin Eemilin ulos karsinasta käytävälle harjattavaksi. Kiinnitin Eemilin käytävillä oleviin ketjuihin molemmin puolin ja irroitin riimunnarun. Otin kopasta kumisuan ja pehmeän harjan. Annoin Eemilin ensin hasitaa niitä ja sitten aloitin harjaamisen. Muistin mitä Heini oli sanonut "Eemil ei kauan jaksa välttämättä olla paikallaan, joten sellainen pikainen kunnon harjaus riittää". Niimpä pyöräyttelin kumisualla hevosen läpi ja siirryin pehmeään harjaan jolla harjasin sen vielä kerran kokonaan, myös pään ja jalat. Lopuksi selvitin sormin harjan ja hännän. Pistin harjat koppaan ja otin kaviokoukun. Eemil oli tähän asti vielä seinnyt ihan nätisti, kunhan vilkuili mitä minä touhusin ja mitä Heini touhuili. Putsasin vielä kaviot ja laitoin harjat sivuun. Kiinnitin riimunnarun paikalleen ja lähdin ulos taluttamaan Eemiliä. Ulos päästyään Eemil hirnahti voimakkaasti ja heitteli päätänsä innostuneena. "Juu pääset tarhaan ihan kohta" sanoin Eemille ja talutin sitä tarhaan. Avasin portin ja Eemil meinasi jo lähteä, mutta sain pidettyä sen. Otin riimun pois ja Eemil pyrähti tarhaan ja irroitteli vähän ja meni sitten katsomaan naapuritarhassa olevaa Eskoa. Heini tuli Eskon tarhasta ja menimme talliin. Vein Eemilin tavarat paikoilleen ja hain kottikärryt ja talikon. Heini meni mittaamaan jo illan ruokia valmiiksi ja minä menin putsaamaan karsinaa. Eemil näytti olevan suht siisti herra :) Pahnat olivat nätisti kasallaan, joten sain ne helposti heilautettua kärryihin. Keräsin myös märät purut pois ja menin tyhjentämään kärryt lantalaan. Toin samalla puhtaita puruja ja kippasin kärryt karsinaan. Levittelin hieman kasaa ja menin putsaamaan myös Eskon karsinan. Kun karsinat oli putsattu, niin harjasin vielä käytävän ja pesasin ruokakipot. Heini tuli kysymään joko olin valmis ja olinhan minä. Sovimme että huomenna tulen koulunjälkeen hoitamaan "elukat" :D Heini lupasi vielä tulla mukaan, jos ratsastaisin Eemilillä niin hän näkisi miten pärjään sille. Teimme treffit kello 14.00. Kävimme vielä katsomass Eemiliä ja lähdimme sitten. - Ginny

25.01.2005 » Saavuin aikaisin aamulla tallille Eemiliä hoitamaan. Astuin sen karsinaan, ja muutaman hetken rapsuttelujen jälkeen ujutin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä tarhalle. Portilla orhi meinasi oikein riistäytyä käsistä, näytti olevan paineita purkautumistarpeessa. Nopeasti napsautin riimunnarun lukon auki jolloin ori lähti huimaan laukkaan kohti tarhan peränurkkaa. Katselin sen irroittelua hetken, kunnes käännyin takaisin tallille päin, suljettuani ensin tarhan portin. Hain tallin nurkalta kottikärryt ja talikon ja niitä työntäen menin Eemilin karsinaan. Pikaisesti heittelin orin yön aikana tekemät jätökset kärryihin ja ronttasin sitten ne lantalaan. Samalla matkalla olin purua mukaani ja kippasin ne täytteeksi karsinan pohjalle. Kärryt vein takaisin pihalle. Seuraavaksi kävelin rehulaareille ja tein Eemilille aamumömmöt. Otin myös yhden heinäpaalin mukaani ja sitä ja ämpäriä kantaen lähdin taas orin tarhalle. Se olikin jo rauhoittunut ja katseli metsään valppaana. Sitten se huomasikin minut ja ravasi portille. Tervehdin poikaa samalla kipaten heinät ja rehut sille. Ahneena poikana Eemil kävikin heti ruokiensa kimppuun. Hymyillen katselin sitä hetken kunnes tajusin katsoa kelloani. Olin jo aivan liian myöhässä! Nopeasti vein ämpärin sisään talliin ja lukitsin ovet. Sitten juoksin pyörälleni ja lähdin sotkemaan kotiinpäin. - Heini H.
virtuaalihevonen / a sim game horse