Knoxvilia SWE eli tutummin Vilma on luonteeltaan hyvin tammamainen tamma, josta löytyvät sekä sitkeä että se hempeä puoli. Vilma on varsin viehättävä ja hienohelmainen neiti silloin kun se itse niin haluaa, mutta löytyy siitä myös se äijämäisempi puoli, joka aina välillä ottaa tammasta vallan. Vilma on hyvin seurallinen poni, ja se nauttii saamastaan huomiosta ja keskipisteenä esiintymisestä.

Vilma ei tammamaiseen tapaan pidä turhasta kiireestä hoitotoimenpiteiden aikana, mutta ei hyväksy myöskään vitkastelemista. Jos tammaa alkaa jostain syystä kyllästyttää liian hidast toiminta, se alkaa pelata omaa peliään karsinassa. On olevinaan kovakin kovanaama pistämällä korvansa luimuun, mutristamalla ylähuulta ja kuopsuttamalla maata, mutta heti perään se onkin työntämässä turpaansa hoitajan kainaloon niin maan viattomana ja hellyyttävänä, että ei sille voi kuin hymyillä. Vilma pitää kovasti rapsuttelusta, ja onhan se sentään ystävyyden merkki hevostenkin keskuudessa. Monesti Vilman näkeekin tarhakaverinsa Bellan kanssa kyhnyttämässä toisiaan kuin viimeistä päivää.

Vilman selkään kannattaa laittaa vain oikeanlainen, kokenut henkilö, sillä tamma osaa olla halutessaan todellinen jästipää ja tekee kaiken oman päänsä mukaan, jos selässä ei ole päättäväistä ratsastajaa, joka tietää mitä on tekemässä eikä anna ratsulleen periksi. Jos ratsastaja ei tee itseään selväksi, saattaa Vilma yhtäkkiä vain kääntyä vaikkapa kesken ravin keskelle kenttää palaamatta enää takaisin uralle. Kyllä Vilmalta hienosti ratsun tehtävät kuitenkin sujuvat, jos sen ei anna tehdä mitä vain. Ohjastuntuma on hyvä säilyttää koko ajan, jotta ylimääräisiä kommelluksia ei pääse syntymään.

Vilmalla on oikein hienot liikkeet: käynti on mukavaa, tasaista ja joustavaa kuten ravikin. Laukka on suoraan sanoen todella mahtavaa ja rennosti pyörivää. Vilma on hyvin monipuolinen poni. Siltä sujuvat mukavasti niin kouluratsastus, rataesteet kuin maastossa säntäily ja maastoesteiden ylityskin. Alkuaikoina, kun Vilman ostin, starttasimme pääasiassa vain rataesteillä, mutta vasta myöhemmin, kun olin huomannut Vilman kyvyt sitkeyttä ja kestävyyttä vaativaan lajiin, kenttäratsastukseen, aloimme painottaa siihen.